Tehtävä 3A: Tekijänoikeuden loukkauksesta

Tehtävä 3A: Tekijänoikeuden loukkauksesta

Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.

Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä?

Veera ei ole antanut suullista tai kirjallista lupaa julkaista ja kääntää hänen kirjoittamaansa tekstiä muissa kuin sovitussa suomenkielisessä ilmaisjakelulehdessä. Uskon, että toimittajat tuntevat hyvin tekijänoikeuslainsäädännön työnpuolesta. Näin he osoittavat huonoa ammattietiikkaa syyllistyen tekijänoikeusrikkeeseen.

Tekijänoikeuslain (404/61) 1 §:n 1 momentin mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijänoikeussuojan edellytyksenä on, että tuote on riittävän itsenäinen ja omaperäinen yltääkseen niin sanottuun teostasoon. Tekijänoikeus syntyy aina teoksen luoneelle luonnolliselle henkilölle.

Tekijänoikeuslain 2 §:ssä on nimenomaisesti säädetty, että tekijällä on yksinoikeus saattaa teoksensa yleisön saataviin käännöksenä. Teoksen kääntämiseen ja käännöksen julkistamiseen tai julkaisemiseen tarvitaan siten alkuperäisteoksen tekijänoikeuden haltijan lupa.

Tekijänoikeudella suojatun teoksen kääntämiseen ja käännöksen julkistamiseen tai julkaisemiseen tarvitaan alkuperäisteoksen tekijänoikeuden haltijan lupa. Yksityiseen käyttöön, esimerkiksi opiskelu- ja harjoitustyönä, tapahtuva kääntäminen on sallittua. Tällaista käännöstä ei kuitenkaan saa julkistaa tai julkaista ilman alkuperäisteoksen tekijänoikeuden haltijan lupaa.

Kyseistä lehtiartikkelilla koskee tekijänoikeussuoja, koska mielestäni se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen yltääkseen niin sanottuun teostasoon. Veeralla on kirjoittamaansa tekstiin isyys- ja respektioikeudet. Sen sijaan jos alkuperäisteksti ei yllä teostasoon tai jos sen tekijänoikeus on lakannut, kääntäjä voi vapaasti hyödyntää tekemäänsä käännöstä.  Tekijänoikeus käännöksiin syntyy kääntäjälle. Käännöksen teostasoa arvioidaan omana itsenäisenä kokonaisuutena.

Toisaalta laki 19 § (24.3.1995/446) sanoo, kun teoksen kappale on tekijän suostumuksella ensimmäisen kerran myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella, kappaleen saa levittää edelleen ja laki 23 § (24.3.1995/446) sanoo, että sanomalehteen tai aikakauskirjaan saa toisesta sanomalehdestä tai aikakauskirjasta, jollei siinä ole jälkipainantakieltoa, ottaa uskonnollista, poliittista tai taloudellista päivänkysymystä koskevan kirjoituksen. En tiedä Veeran kirjoittaman tekstin sisältöä tai onko ilmaisjakelulehdessä mainittu jälkipainatuskielto. Kuitenkin tekijänoikeuslain 3 § mukaan alkuperäisen version tekijän nimi ja lähde on aina mainittava.

Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena?

Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?

Sopimus pitää, oli se sitten tehty suullisesti tai kirjallisesti. Jälkiviisaasti on helppo sanoa, että aina tulisi tehdä kirjallinen sopimus, jossa ilmenevät kaikki mahdolliset asianosaisia koskevat julkaisu- ja käännösoikeudet sekä mahdolliset korvausasiat.

Laki 57 § (14.10.2005/821) sanoo, että joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia.

Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Luvattoman käännöksen kielityyli oli alkuperäiseen nähden muuttunut, tämä aiheutti Veeralle mielipahaa ja ilmeisesti oikeuttaa hänen saamaan kustantajalta erillisen korvauksen.

Tekijänoikeuden loukkauksesta voi seurata sakkorangaistus, velvollisuus maksaa hyvitys tai vahingonkorvaus oikeudenhaltijalle sekä tekijänoikeutta loukkaavan teoksen kappaleen menettäminen.

Hyvitys lainvastaisesta käytöstä sekä maahantuonnista ja kauttakulkutuonnista voidaan tuomita teon tahallisuudesta riippumatta. Vastoin lakia tapahtuvasta yksityisestä kopioinnista hyvitys voidaan kuitenkin tuomita vain, jos kopioija on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tekijänoikeuslakia.

Tekijänoikeuden loukkauksesta taikka muusta tekijänoikeuslain tai rikoslain vastaavien säännösten mukaan rangaistavasta teosta voidaan tuomita lisäksi vahingonkorvaus.

Mielestäni kustantajan olisi järkevintä pyrkiä sopimaan riita. Hänen tulisi maksaa vähintäänkin käännöksestä esim. saman suuruinen korvaus kuin alkuperäisestä suomenkielisestä tekstistä. Tämän lisäksi hänen tulee korvata muut asian selvittämisestä syntyneet kustannukset Veeralle

Lähteet:

Tekijänoikeuslaki 2 § ja 57§
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P2
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#P57

Luentomateriaali:
Ensimmäinen luentokerta - Tekijänoikeuden perusteet, slaidit 45-49
http://c-ope.blogspot.com/2010/09/ensimmaisen-luentopaivan-materiaalit.html

http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_perusteita/tekijanoikeudesta_kysyttya/tekijanoikeuden_loukkaus.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4minen

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html )

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/1.5.html

www.sktl.fi/pdf/kaannossopimus.pdf

http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeusneuvosto/tekijaenoikeusneuvoston_lausunnot/1996/liitteet/tn9611