Yhteiskuntaopin opettaja Eero koostaa valokopiokoneella oppimateriaalia Suomen eduskunnasta. Hän leikkaa koosteeseen valokuvia sanomalehdistä ja tulostaa muutaman kuvan internetistä. Eero on lukenut opettajahuoneen seinältä tekijänoikeuslaista, että lupa teoksen kopiointiin tulee saada teoksen tekijältä. Eero pohtii, että valokuvat eivät ole teoksia ja näin hän voi niitä kopioida vapaasti.
Julkaistuja kuvia käytettäessä on Eeronkin syytä muistaa, että kaikki valokuvat ovat suojattuja tekijänoikeudella tai lähioikeudella. Kuvaajalla on oikeus määrätä ottamiensa valokuviensa eli teostensa kopioinnista sekä muusta hyödyntämisestä muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Jos teoskynnys ylittyy, saa valokuva suojaa teoksena. Muut valokuvat saavat suojaa tavallisina valokuvina. Teosvalokuvan ja tavallisen valokuvan suoja on pääosin samanlainen mutta tärkein ero on suoja-ajassa. Tekijänoikeus ei jatku ikuisesti, vaan se on ajallisesti rajattu siten, että suoja-ajan kuluttua teosta voi vapaasti käyttää ilman minkäänlaista lupaa. Nykyään tavallisten valokuvien lähioikeuksien suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta ja teokseksi määritellyillä valokuvilla tekijänoikeuden suoja-aika on kuvaajan kuolinvuoden päättymisestä 70 vuotta.
Jos kuvaaja luovuttaa ottamastaan valokuvasta kuuluvat taloudelliset oikeudet eteenpäin esim. kuvatoimistolle. Tällöin kuvan valmistamisesta, kopioinnista ja yleisölle esittämisestä päätösvalta on kuvatoimistolla. Kuvaajalle jäävät vain moraaliset oikeudet ko. valokuvaan, joilla suojataan tekijän persoonaa ja teoksen omalaatuisuutta. Jos valokuvaa käytetään, valmistetaan uusia kappeleita tai se välitetään yleisön saataviin, tulee hyvien tapojen mukaisesti mainita kuvan tekijän nimi (isyysoikeus). Valokuvaa ei ole lupa muuttaa tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai saattaa loukkaavassa muodossa tai yhteydessä yleisön saataviin (kunnioittamisoikeus).
Eero haluaa olla hyvänä esimerkkinä ja tehdä oppimateriaalin luvallisesti. Hän tietää, että Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kopioston tekemä sopimus (sopimuslisenssi) sallii opettajan kopioida lukuvuoden aikana oppilaille jaettavaksi enintään 20 sivua samasta julkaisusta, kuitenkin enintään puolet, jos julkaisu on lyhyempi kuin 40 sivua. Lehdestä kopioiminen opetuskäyttöön on sopimuslisenssin mukaan sallittua, eikä esim. kuvan tekijän lupaa tarvitse anoa. Pääsääntöisesti sopimuslisenssi ei salli tehtävä- ja työkirjojen kopiointia lainkaan. Opettajalle sallitaan yksi rajoitettu poikkeus: etäopetuksessa mallivastausten kopiointi on sallittua oppilaalle lähetettäväksi, mikäli oppilaalla on hallussaan kyseinen kirja, mutta tällöinkin kopiointi on sallittua vain tarpeellisilta osin.
Maksullista opetusta järjestävien ja kurssimaksuja perivien oppilaitosten tulee itse hankkia valokopiointilupa. Kurssimaksun keräystapa, suuruus tai kattavuus ei vaikuta luvanhankkimisvelvollisuuteen. Kurssimaksullisten oppilaitosten lupaehdot ovat samat kuin opetusministeriön ja Kopioston välisessä sopimuksessa.
Lain mukaan julkistetusta teoksesta jokainen saa tehdä muutamia kopioita yksityiseen käyttöönsä, jos kopioitava teoksen kappale on laillisesti valmistettu tai jos tietoverkosta kopioitava teos on verkossa laillisesti yleisön saatavilla.
Luokan tai kurssin järjestämä oppimateriaalin kopiointi opiskelijoille ei ole yksityistä käyttöä. – Kopiointi yksityiseen käyttöön tapahtuu käyttäjän omasta aloitteesta, ei esimerkiksi opettajan, työnantajan tai luokan organisoimana. Vaikka teoksen tekijänoikeuden haltija olisi laittanut julkaistuun tuotteeseen "Kopiointi ehdottomasti kielletty" –merkinnän, sallittua on kuitenkin ottaa kopioita yksityiseen käyttöön.
Julkaisun tekijän luvalla kopiointi on mahdollista. Esim. oikeus valokuvaan syntyy kuvan ottajalle, ei kuvan kohteelle. Valokuvan tallentaminen esimerkiksi omalle www-sivulle tai koulun intranetiin edellyttää siis kuvan ottajan luvan.
Sopimuslisenssi sallii julkaistusta teoksesta tai teoskokoelmasta kopioinnin paperille myös niin, että tuloksena on kopioyhdistelmiä, esimerkiksi samalle monisteelle eri lehdistä kopioituja kuvia ja uutisia tai koepaperi, johon on liitetty mukaan yksi tai useampi kopioitu teos. Oletan, että Eeron tulee merkitä yksittäisten aineistojen lähteet kopioon.
Wikipedia on monen "oppijan" tietolähde, saatu tieto ei ole aina aivan luotettavaa mutta luovutetut tekstit ja kuvat on pääsääntöisesti julkaistu Creative Commons – lisenssillä, joka sallii tekstin ja kuvan verrattain vapaan käytön. Lisenssiin tekijä voi liittää rajoittavia ehtoja. Wikipediassa yleisimmät rajoitukset ovat, että teoksen tekijä on mainittava (käytännössä koskee lähinnä kuvia, koska tekstillä selkeää yksittäistä tekijää ei ole) ja että uudelleen julkaisun on tapahduttava myös samanlaisen Creative Commons –lisenssin alla. Kuvien osalta on aina ennen käyttöä syytä tarkistaa kuvan yhteydessä oleva lisenssi, sillä Wikipediassa on jonkin verran myös rajoitetummillakin lisensseillä julkaistuja kuvia.
Eero esittää monistamaansa oppimateriaalia luokalle dokumenttikameralla. Sillä voi esittämisen lisäksi tallentaa aineistot digitaaliseen muotoon, jolloin ne voidaan jakaa tiedostoina oppilaille tai esittää myöhemmin luokalle suoraan kameran muistista. Dokumenttikameroiden mukana luokkiin on asennettu videotykit, joihin Eero voi kytkeä oman kannettavan tietokoneensa ja hyödyntää opetuksessa myös PowerPointtia. Eeron omatunto muistuttaa hänelle, että dokumenttikameralla voi oppitunnilla näyttää kirjoja, lehtiä ja muita julkaisuja perinteisen piirtoheittimen tapaan. Julkaisun voi myös heijastaa videotykillä oppilaiden katsottavaksi. Kopiosto tulkitsee dokumenttikameran digitointivälineeksi, joten näytettävää sivua ei saa kuitenkaan tallentaa esimerkiksi kameran muistiin, muistitikulle tai tietokoneeseen.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Kopioston tekemän sopimuksen nojalla opettaja ei voi kopioida kirjoja tai lehtiä opetuskäyttöön digitaaliseen muotoon koska sopimuslisenssi ei salli kopioimista digitaaliseen muotoon. Koululla voi olla oma digitointisopimus Kopioston kanssa, sen perusteella digitaaliseen muotoon kopioiminen ja käyttäminen esim. PowerPointilla sallitaan kyseisen koulun opettajille sopimuksen sallimassa laajuudessa esimerkiksi teoksia voi kopioida opetuskäyttöön ilman erillistä lupaa ainoastaan sopimuslisenssin sallimassa laajuudessa. Sopimuslisenssi sallii kopioinnin digitaalisesta lähteestä valokopioimalla tai vastaavalla menetelmällä, mutta ei kopioimista digitaalisesti luettavaan muotoon, kuten PowerPoint-esitykseen. Digitointilisenssit on hankittava Kopiostolta koulukohtaisesti. Piirtoheitinkalvolle tulostaminen on kuitenkin sopimuslisenssin mukaan sallittua. Kalvon voi esittää piirtoheittimellä oppilaille ilman erillistä lupaa. Jos koululla on erillinen Kopioston digitointilupa teosten kopioimiseen tietokoneella luettavaan muotoon, voi tällaisenkin kopion esittää opetuksessa ilman erillistä lupaa. Eräässä lähteessä mainittiin, ettei tällaisia yleislupia Kopiostolta ole saatavissa, vaan tähän käyttöön on aina erikseen hankittava lupa aineiston oikeudenomistajalta. Tämä kysymys päätynee pitkän tehtävälistan päähän odottamaan vuoroaan.
Lähteet:
OPE – Tekijänoikeuskoulutus opettajille
Tekijänoikeusosaamisen kartoituksen tulokset – OIKEAT VASTAUKSET KOMMENTEIN, julkaistu 24.6.2010
http://c-ope.blogspot.com/2010/09/kysymyksia-internetissa-olevien-kuvien.html
Kopioston tuottamat vihkot:
- Kopiointi ja tallennus oppilaitoksissa
- Skannauslupa opetuskäyttöön
http://c-ope.blogspot.com/p/sanastoa.html
Marja-Leena Mansala, Valokuva ja sen kohde - kuka määrää käyttämisestä? IPRinfo 4/2006. http://www.iprinfo.com/page.php?page_id=35&action=articleDetails&a_id=438&id=32
Tätä merkintää oli todella ilo lukea. :) Vastauksesta ja laajennetusta lähdelistasta näkee, että olet selkesti kiinnostunut aiheesta.
VastaaPoistaUskallan siksi kiinnittää huomiosi yhteen tekijänoikeuden monista knoppitiedoista. Sanoit aivan oikein, että taloudelliset oikeudet luovuttaessaan valokuvaajalle jää vielä moraaliset oikeudet. Tekijänoikeuslain 3§:n 3 momentista johtuu, että tekijä ei edes voi luopua moraalisista oikeuksista kokonaan. Knoppi on siinä, että valokuvaaja, jonka kuva ei ylitä teoskynnystä voikin luopua myös moraalisista oikeuksista. Tämä johtuu siitä, että valokuvan oikeutta sääntelevä 49a§ viittaa moraalisista oikeuksista vain 3§:n 1 ja 2 momenttiin ja jättää luovuttamattomuutta sääntelevään 3 momenttiin viittaamatta. Mitä olet mieltä, onko tällä käytännössä merkitystä?
Kysyit lopussa Kopioston digitointiluvasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole vielä hyväksynyt mitään järjestöä yleisesti tekijöitä edustavaksi digitointiluvan osalta. Kopioston tarjoama lupa koskee vain Kopioston edustamia tekijöitä, kun esimerkiksi valokopiointilupa koskee myös niitä tekijöitä joita Kopiosto ei edusta. Kopiosto myöntää digitointilupia vasta koeluontoisesti ammatillisiin oppilaitoksiin, joten muissa joudutaan vielä kysymään luvat oikeudenomistajilta erikseen.
Huomiosi tuosta "Kopiointi ehdottomasti kielletty" -merkinnästä oli hyvä!
Terveisin,
Joni Hatanmaa, IPR University Center